oi tätä rakkautta. lauantaina saa nukkua. nukuin tosin vain 9h unet, mutta se on mulle jo paljon. niimpä pirteänä sitten aamulla konetta avasin hyvillä mielin ja mietiskelin, että onpas kiva päivä tulossa. pian kuitenkin jo koneen auettua rupes vitutus olemaan vähitellen jo käsittämätöntä. heräämisen kaikki hyväntuulisuus oli tiessään ja ärräpäitä mutisin oikein vilkkaaseen tahtiin. silti muistuttelin itseäni kivasta päivästä, ja lopulta vitutus laantui ja fiilis vaihtui tavalliseen. eli ei oikein miksikään.
eilinen käynti hoitolasten luona pistää kyllä edelleen hymyilemään. suloisia lapsia ja aivan hurjan ihanat ja kiltit vanhemmat niillä. ensi sunnuntaina sitten menen päästämään vanhemmat lasten parista ja vietän siellä noin 3-4 tuntia. iloisesti lapset rupesivat jo eilen illalla innolla pohtimaan, mitä haluaisivat kanssani silloin tehdä. saa sitten nähdä, mihin päätyvät.
tänään kaveri tulee yöksi. katsellaan leffaa ainakin ja sitä rataa. kivaa pitäisi tulla. oi ja voi.
tuon takia sain myös huonetta järjesteltyä, ja kyllähän tämä viihtyisämpi näin on. jostain kumman syystä sain myös vaihdettua lakanat kerrankin niin, että äiti vain on maininnut niiden vaihdon olevan pian edessä. kertaakaan ei tarvinnu muistuttaa tai hoputtaa niistäkään. ja kyllä on söpöt lakanat. vielä kun olisi puoliksi satiinia, niin noita lakanoita käyttäisin aina. aah.
nyt pitää kuitenkin blogi jättää ja lähteä stadiin kaveria vastaan ja kaupassakin käymään. hyviä lauantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti