scream baby, scream

Voi tätä reiluutta. Heräsin aamulla ihan rättiväsyneenä, mutta en oikein voinut enää nukkumaan mennä, kun oli kerettävä Stadiin hakemaan kenkiä suutariltakin vielä.
Luulin meneväni Stadiin kaverin kanssa, mutta suunnitelmat muuttui taas -ylläri ylläri, ja menin sitten siskon kanssa.
Olihan se ihan mukavaa, mutta eh. Ja tarttui sitä niiden kenkien lisäksi matkaan sitten ihana laukkukin.~

Mulla on ollu koko päivän aika hirveä fiilis. Sellanen sopivan yksinäinen ja mitätön. Kai se on ihan normaalia, mutta mulla oli pitkä ajanjakso, jollon tuntui jotenkin merkitykselliseltä. Edes jossain kaukana pään sisällä tykytti, että kyllä sua tarvitaan. Minne se tykytys on kadonnut? On ikävä. Maksan kyllä hyvän löytöpalkkion sille, joka tuon karkulaisen nappaa talteen ja palauttaa omistajalleen. Tuntomerkit: hyvin heiveröinen ja pieni.

Huomenna mun pitäisi mennä Stadiin. Ja toivottavasti menenkin. Kaverin kanssa pitäisi mennä. Oi ja voi. Samalla olen sitten luvannut, että sen maantiedon projektia teen. Saan sen huomenna. Miten mä osaan? Mokaan kuitenkin, ja se saa siitä huonon numeron. Ja ketä muutakaan silloin voisi syyttää, kuin minua?

Selasin tuossa jonkun mallitoimiston sivuja, niitä kuvia. On se niin epäreilua, kun toiset on kauniita ja laihoja. Minäkin haluan! Siinä sitten illalla kuitenkin väkersin marjarahkaa, joka ei ihan kevyttä taida olla. Yhden pienen annoksen sitä otin, mutta ehkä säästän loput sitten mamille ja siskolle. Mä lihon. Koko ajan. Siltä musta tuntuu. Täytyy ryhdistäytyä nyt, ja äkkiä.