Loma loppui. Kuinka masentavaa. Ensimmäinen päivä koulussa loman jälkeen takana, ja olen jo ihan loppu. Kahdeksasta neljään, ja huomenna samaten. Ei jaksa. Sen lisäksi kamalia aineita - tänään ja huomenna. Pelastakaa joku?
Jos huominenkin ilta menee kotona yksin istuskellessa, tulen hulluksi. Luultavasti siis tulen hulluksi.
Bussilakko alkaa huomenna. Pitäisi vielä huomenna päästä kouluun, mutta keskiviikosta ei sitten tiedäkään. Kerkeääkö ainakaan ajallaan. Minähän en ennen seitsemää mene pysäkille, koska silloin jo olen niin hyvissä ajoin - jos bussit kulkee. Vihaan tätä. Tänäänkin kahlasin syvällä paskassa, vai loskaksiko sitä kutsutaan. Vasta pari plussalla ollutta päivää. Nää lumet ei sula koskaan. Me hukutaan loskaan ainakin ennen, kun se tapahtuu. Oliskohan juhannuksena edes vähän nurmikkoa näkyvissä? Rohkenen jo melkein epäillä. Tästä ei tule mitään. Tuolla sataa nytkin lisää lunta. Tai räntää. Koko päivän on satanut räntää. Ihan kuin tuota lössöä ei olisi jo enemmän kuin tarpeeksi, vaikka melkeen mikään ei ole vielä sulanu.
Mun synttäreihin on alle kuukausi. Mua ahdistaa. Mä en halua täyttää 17. Mä en halua olla taas lähempänä aikuisuutta. Mä en halua mitään juhlia, koska vihaan olla huomion keskipisteenä. Mä haluan vain pikkuisen seuraa, ja hymyä. Mutta silti haluun, että mut huomataan. Ja mun toiveet huomioidaan, edes sen yhden päivän [?].
Mua väsyttää jo, mutta mä en aio nukkua. Mä voisin valvoa koko yön. Voisin kiduttaa itteäni. Huomenna nuokkuisin silmät mustina ajatukset ties missä. Mutta en mä voi tehdä niin. Mun on pakko nukkua. Muuten mua sattuu vielä lisää, kun on aikaa pohtia. Mun on pakko nukkua. Mutta onko mun pakko herätä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti