Milloin viimeksi sanoit, että välität?
Milloin viimeksi osoitit, että välität?
Milloin viimeksi oikein välitit?
Tiesitkö, että vain se tekee minut enää onnelliseksi. Ja ne on pieniä asioita, mutta suuria merkityksiä.
Tiesitkö, että minulla on ikävä sinua? Ja sitä tunnetta, että sinäkin tarvitset vielä minua.
Yy. Aamulla ei olisi millään jaksanu nousta. Kello soi ihan keskellä yötä suorastaan. Teki mieli vain kääntää kylkeä ja sanoa mamille, että onpas kamalan kipeä olo tänään, ei varmaan minusta ole kouluun menemään. Mutta Erikalle oli vietävä sen mantsan esitelmään tarvitsemat jutut, joitahan minä en turhaan eilen yöllä väkertänyt. Ja muutenkin halusin kovasti Erikaa nähdä, joten kampesin itteni ylös ja raahasin takamukseni kouluun.
Siellä sitten kirjotettiin taas kuin viimeistä päivää, koska oli Annan tunteja. Huomasin taas hyvin, kuinka paljon todella tarvisin taas laseja. Silmät sikkarassa koitin saada muistiinpanot menemään suoraan ja saada niistä selvääkin. Päätä kivisti kiitettävästi neljän tunnin raapustelun ja silmien siristelyn jälkeen.
En jaksanu valinnaista, nukketeatteria. Lähdin siitä sitten vain yhdeltä kotiin - tai siis Erikalle. Hmh. Se toivottavasti tykkäsi niistä mantsan diagrammeista. Vaikka mokailinkin niiden kanssa hieman. Mutta eiköhän ne kelvannu.
Yyh. Miksi mun pitää mennä hoitamaan niitä lapsia aina just sillon, kun en ollenkaan jaksais? Lauantaina sitten taas, ja tällä kertaa 4h. Yh, pelastkaa. Saanhan minä rahaa siitä juu, muttamutta. Ehkäpä sitten voisin tarjota Erikalle kahvit, tai jotain. Olen aina niin reikätasku.
Sunnuntaina sitten varmaan käväistään Erikan kanssa itäkeskuksessa. Voisi koittaa Sannaakin nähdä, olis kiva! Ja ens viikolla mahdollisesti sitten Rikuakin jos sais nähtyä. Ja Anniakin jossain vaiheessa. Jos ei ens viikolla, niin ees lähiaikoina. Ois kiva!
Eipä tässä oikein muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti