Miten kauan jaksoinkaan. Miten kauan jaksoitkaan. Pitikö sen kaiken päättyä näin? Oliko loppu kirjoitettu jo ennen alkua? Miksi näin synkkä loppu, nyt on kevät? Yksin huudan pimeään. Kukaan ei kuule, kukaan ei näe.
Milloin sitä lakkaa olemaan olemassa?
En ole edes jaksanut tänne raapustaa mitään. Mun elämään ei kuulu mitään. Herään aamulla, meinaan myöhästyä bussista, juoksen junaan, istun päänsärkyisenä kahdeksan tuntia koulussa, istun junassa kuunnellen juoppoa, säntäilen ympäriinsä ja päädyn bussiin, juoksen kotiin, lukittaudun huoneeseeni, avaan koneen.
Muuta mun elämään ei nykyään oikein kuulukaan. Harvemmin edes kavereita näen. Musta tuntuu, että mulla on kiire joka paikkaan koko ajan, vaikka mun elämässä ei oikeasti tapahdu yhtään mitään, nyt kun ajattelen.
Mulla on ikävä sua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti