sniff

Hoi, en ole jaksanut tänne postailla mitään. Hupsista ja pahoittelut!
Mulla alkoi kaksi viikkoa sitten harjottelujakso sotavammasairaalassa, ja voin sanoa että rankkaa on ollut. Ensimmäisen päivän jälkeen olin valmis jo jättämään leikin kesken ja vaihtamaan koulua ja alaa. Mutta pinnistellen ja ponnistellen jatkoin harjottelua. Meinasin pyörtyä kerran ja paikat on ihan hajalla, mutta muuten on sujunut oikein hyvin!

Ja nyt on syyyyysloma! Varailtiin tänään äidin kanssa reissu tallinnaan perjantaiksi. Ja hintaa itse matkalla on 0 euroa.
Nyt kolmena päivänä olen myös hoitanut naapurin kissoja. Eikä äitikään enää vastannut kieltävästi kissan ottoon. Ja tänään jo juteltiin semmosen ottamisesta, edistystä! Ja tässä kuva nimettömästä kissasta:

Tänään sitten vihdoin sain katsottua leffan The Lovely Bones, mikä mun on pitänyt jo kauan katsoa. Ja ei hitto se on ihana! Suosittelen kyllä kaikille, paitsi yhtä herkille kuin minä. Kyyneleet vaan valui poskia pitkin. Mikään leffa ei ole ennen saanut tämmöistä tunteiden vilskettä mussa aikaan. Täytyy kyllä sanoa, että tuo on nyt varmaan mun lempileffa, ainakin kärkipäässä.

'Nimeni on Salmon. Etunimeni on Susie. Olin 14-vuotias, kun minut murhattiin kuudes joulukuuta 1973'

Hyvää yötä!

hello vaaka!

Mukava oli juu viikonloppu, Erika täällä ja ei siitä muuta sitten. Oletan ettei teitä ihan kamalasti kiinnosta kaikki.
Mutta tässä lähtenyt viikko ihan hyvin käyntiin. Sain mukavan työssäharjottelupaikan! Yay. Tai ainakin paikka kuulostaa mukavalta ja matka on tällä kertaa kohtuullinen. Kauniaisissa nähdään! Tai sitten ei nähdä, mutta siellä ollaan.

Tänään oli tarkoitus mennä stadiin ja päivitellä tuota jo niin tylsäksi käyvää vaatekaappia. Mutta kuinkas sitten kävikään, päädyin Erikalle. Ja tuli ymmärrettyä monia asioita, kiitos siitä Erika. :) Nyt lähdetään kohti ylämäkeä tässä elämässä! Alamäki on ollut jo ihan tarpeeksi pitkä ja kuoppainen.

Huomenna sitten sen vaatekaapin uusinta. Tänne päivittelen, jos jotakin löydän.

Eilen sain käytyä 6km lenkin ja torstaina voisin vetäistä sen 10km. Tai vähintään kahdeksan. Illan lihakset olen jaksannut tehdä nyt joka päivä, hymyilyttää. Vielä mä onnistun!

Ja hei, kommentteja arvostan, jos on lukenut. ;)

vampiresvampiresvampires

Sellainen herätys, joka olisi voinut jäädä väliin. Nukuin puoli tuntia yliaikaa ja tuli pikkuinen hoppu. Tunneilla tuli sitten nuokuttua ja koe meni miten meni.. Kyllä sen läpi ainakin olisi pitänyt mennä, sen verran luulen tietäväni.
Tänään kuitenkin vihdoin perjantai, joten kestin kuunnella ravitsemuksen opettajan räjähtämistä mulle ja Mialle, kun juteltiin tunnilla. Vaikka puhui muutkin, enemmänkin. Mutta entäs sitten. Sillä otti koville, kun huomautin sen laskeneen oman painoindeksinsä alakanttiin kokonaisen asteen verran. (vai mitä ne nyt onkaan)

Koulun jälkeen mentiin Mian kanssa hakemaan leffaliput ja odoteltiin molemmat omia kavereita.
16:15 sitten alkoi leffa, vampyyrien imussa.

Ja täytyy kyllä sanoa, että oli hyvä leffa! Harvoin nauran leffan aikana niin paljon kuin tuossa. Suosittelen kyllä, jos yhtään tekee mieli nauraa.

Nyt sitten vietän perjantaita dataillen. Aamulla sitten vähän siivoan ja Erika tulee tänne yöksi. :)

summer 2010

Heh, tuli nukuttua lyhyet yöunet ja lähdin ihan tokkurassa kouluun. Siinähän tuo päivä sujui siinä missä muutkin. Ravitsemuksen tunnit meni kehnommin sitten, mutta ei sitä aina voi sujua.

Koulun jälkeen menin Erikalle. Värjäiltiin Erikan hiuksia blondilla ja noin. Ja oli meillä kivaa kyllä. :) Perjantaina sitten leffaan, Vampyyrien imussa vai miten se nimi nyt menikään.

Selailin tuossa kuvia kesältä ja tuli äkkiä fiilis, että täytyy saada laittaa tänne kokoelma 'minun kesäni kuvina'. Harmittaa, kun monesta hyvästää hetkestä ei ole ikuistettuna mitään, mutta tässäpä muutamalta reissulta & päivältä kuvia:

Siinä ne sitten oli ne kuvat. Tai ei toki kaikki, mutta riittäkööt nuo. Ja vielä loppuun muutama biisi, joista tulee vahvasti mieleen mennyt kesä! :) Ja öitä kaikille!

fjyysikaa!

Jep, kello soitti taas liian aikaisin. Ei olisi jaksanut millään herätä. Mutta sieltä sitä kömmittiin sängyn pohjalta. Oli laiska fiilis, joten ulkonäkö tänään oli sen mukainen, en jaksanut paljonkaan laittautua - ja voi kyllä, mulla on housut:

Ja aamu alkoi sitten iloisesti fysiikan kaksoistunneilla. Luvattoman paljon sai hupia opettajan tavasta puhua & hyvällä suomenkielellä kirjoitetuista tehtävämonisteista. Ja suoraan sanoen meni kyllä enemmän facebookin puolella tuo tunti. Sitten tylsää teoriaa hoitotyöstä ja viimeisenä lääkejakoa, jej. Mutta selvisin niistä tehtävistä & opuksistakin hengissä, huh.

Koulusta kotiin töllöttelemään tv hetkeksi ja sitten stadiin, näin Erikan. Aluksi mun ajatus oli ostella vaatteita kovasti, mutta turvonnut olo oli niin inha, että säästin rahat myöhemmälle. Istuskeltiin sitten ja juteltiin.

Nyt illalla löysin vihdoin, miten tälle koneelle voi siirtää kuvia! Mikä helpotus. Nyt saan postauksiin paremmin kuvia, mikä innostaa kirjoittamaan. Myös valokuvausharrastus ehkä pääsisi parempiin oikeuksiin.

Mutta nyt kiitos ja kumarrus, öitä! :)

(huomatkaa kaikki nyt ihmeessä, että siivouspäivästä on aikaa!....)

friday

Hienoa hienoa. Aamu alkoi sitten labran merkeissä. Ajeltiin matinkylään toteamaan, että siellä on hillitön jono ja kuulemma puolarmetsässä ei ole jonoa lainkaan. Kiireellä sitten sinne. Mutta oli kyllä niin hyvä näytteen ottaja, että kannatti kiiruhtaa! Kiitoksia sille, vihdoin mun olo ei ollut kuin neulatyynyllä.

Sieltä sitten kiiruhdin kouluun, olin vaille kymmenen, vaikka koulun piti alkaa yhdeltätoista. Datailin tyytyväisenä, kun tulee viesti, että koulu alkaakin vasta 13:15! Ja voin kertoa, siinä vaiheessa ärsytti. Onneksi Riikka oli tulossa myös jo koululle siinä vaiheessa ja Pinjakin lähti meidän seuraksi. Kiitoksia.
Datailtiin, syötiin & käytiin malmin novalla. Kova meno! :D

Ravitsemuksen tunneilla tehtiin sydänystävällistä ruokaa. Sain syödä jopa riisiä & leipää! Plus salaattia Fannin tapaan; salaatinlehtiä ja porkkanaa.

Lopulta oli ihan kiva päivä. Illalla pelailtiin äidin kanssa sen töihin ostamaa uutta lastenpeliä ja syötiin pitsaa. Mikäs siinä. Ja vielä loppuun tilannekuva, joka on napattu aiemmin tällä viikolla;

anteeksi sensuuri...

please, no more this

Hitto sentään, kun on jäänytkin tänne kirjoittelu vähemmälle. Jotenkin vaan tuntuu, että tämä olisi turhaa. Vaikka kuitenkin pidän tänne postailusta. Voisin koittaa vihdoin saada teille tänne uusia kuvia yms. mutta saa nähdä! Ei lupailla mitään.

Viime aikoina on käynyt vaikka mitä! Ihan vuoristorataa suunnilleen menty, ja tähän ollaan tultu: takaisin alkupisteeseen. Eli mun elämään ei kuulu juuri nyt oikein mitään.
Parin viikon päästä alkaa koulussa harjoittelujakso, jota odotan kauhulla. Toivottakaa mulle onnea, kun lähden vanhusten peppuja pesemään. En itse oikein innostu ideasta.

Sain tänään koulussa hiukan vihaisia katseita, anteeksi nyt vain. Ylidramaattista käytöstä. Mutta mitäs pienistä, saatiin SPR esitelmä tehtyä ja pääsin lähtemään kohti Itäkeskustakin ihan ajallaan.
Ostin sitten mukavan ruskean neuleen suurilla napeilla. Se on ihana! Mutta kiitos tuon huonomman koneen, en ole saanut kuvia siirrettyä, joten kuvaa myöhemmin siitä.

Nyt vähän suurempi fontti, kyllästyin pieneen. Seuraava postaus huomenna tai lauantaina, siihen niitä kuviakin sitten. Heips!

no sleep

Hyvä aika postailla tänne, mutta kuka välittää. Nyt on kesä, ja minähän valvon?

Ja valvoin muuten edellisenkin yön. Erika tuli illalla kymmenen jälkeen meille, kun meillä on kämppä tyhjillään. Jepa! Päätettiin siinä sitten viisaina valvoa koko yö. Tarkoitus oli siivota mun huonetta.

Ja siivoiltiinhan me, tai no Erika lähinnä ja mulla meni aika ties mihin. Pistettiin pyykit pesemään kuuden aikoihin (anteeksi naapurit!) ja ruvettiin paistamaan kalapuikkoja. Siinä sitten katseltiin leffaa ja syötiin aikaisin aamulla.

Oli oikein hupaisa yö kyllä.

Erika kuitenkin nukahti leffan ihan viime minuuteilla. En tohtinut herättää, joten siinä sitten siivoilin vähän alakertaa, koska Jenna ja Henna oli tulossa meille iltapäivällä.

Leivoin minä jopa muffinsejakin! Joiden taikina lensi pitkin keittiötä (kiitos hyvä tehosekotin!) ja jotka lopulta levisi pitkin uunipeltiä. Jes!

Jenna ja Henna kun tuli tänne, pelattiin Aliasta pari tuntia, jonka jälkeen jäätiin taas Erikan kanssa kahden. Töllöteltiin takapihalla sateessa leffaa ja myöhemmin sisällä, kun sade lakkasi ja hyttyset iski.

Nyt kohta nukkumaan ja huomenna, tai no tänään kirppareille!

sweet sugar

Jeps jeps. Tänään oli mukava päivä. Oltiin Hennalla Erikan ja Jennan kanssa. Oli oikein mukavaa, mitä nyt välillä vähän puutetta tekemisestä. Mutta mukava fiilis siitä jäi. Kiva sitä olisi ollut yöksikin jäädä, mutta oli elukka ruokittavana kotona, koska mami reissussa ja sisko Belgiassa. Toisella kertaa sitten!

Erika meillä nyt sitten yötä. Ollut parikin yötä jo. Ollaan pelailtu Nintendo64, Mario Party 1 ja 3. Oikein mukavaa etten sanoisi. Olen jäänyt koukkuun. Voisi tämänkin postauksen jälkeen mennä sitä vaikka pelaamaan, jos Erika malttaisi tulla seurakseni. Yksin en jaksa.

Huomenna sitten Erika lähtee Emelle, joten minäpä vietän pari päivää itsekseni. Pitäisi mummilta käydä kai lakanat vaihtamassa ja voisi sitä pyytää jotakin kaveria vaikka rannalle tai muuten vain seuraksi. (Minulle saa soitella!)

Tajusinpa tässä, että voisi vähitellen alkaa metsästää myös koulukirjaa, joka käi mulla keväällä saamatta. Syksyn kurssille haluan sen, jotta voin kerrata edelliset. Jes, koulu. Masentaa jo ajatella, että joka torstai loppuu vasta puoli viideltä, eli olen kotona puoli kuuden aikaan. Ah.
Siihen kirjaan vaan menee rahaa.
Sitä on kulunut viime aikoina mukavasti, mutta onhan sitä palkkaakin onneksi tullut. Vaatteita olen ostanut oikein urakalla, mutta lopulta tuntuu etten ole ostanut mitään. Ruokaan on mennyt rahat, vaikka tarkotus oli keventää hiukan. Tai no ehkä ei keventää, mutta litistää. Syöminen tuskin auttaa.

Mutta siinäpä se, taas unohdettu postaus. Seuraava toivottavasti nopsempaan.

summer !

Ohmy, vihdoin kesäloma. Ja haluan tosiaan kirjottaa nyt kesällä enemmän blogiakin! Erilaista tekemistä kuitenkin on, ja pientä kerrottavaa varmasti edes pari kertaa viikossa.

Heräsin tänään inhottavaan tekstiviestiin, jonka otin kai pikkuisen liian vakavasti. Hm. Meninpä sitten herättyä myös Erikalle. Oli kivsuu. Oltais haluttu pelata nintendolla Mariota, mutta peliohjaimet oli hukassa! Tyydyttiin sitten Wii Fit Plussaan, ja kivaahan se oli sekin. Sekä köllöteltiin Erikan sängyllä ja juteltiin.

Eilen tilasin muuten myös kivoja vaatteita ellos.fi. Aws tui, pitäis tulla sitten reilun viikon sisällä. Odotan todellakin. Pistän sitten kuvia, että mimmoset vaatteet tuli. Kunhan nyt näkee tilasinhan sopivaa kokoa ettei tarvitse palauttaa. Ja jos ne on pieniä niin minähän sitten kutistan itseni niihin vaatteisiin! Niin kivoja ne oli, että hukkaan en kyllä heitä.

Ja täytyyhän mun tässä hehkuttaa mun todistuksen KA, joka oli kivat 2,7! Asteikkohan on siis 1-3. Eikä muuten ollut ainuttakaan ykköstä, olen ylpeä.
Ikävä tulee kyllä luokkalaisia, mutta syksyllä taas! Ja eihän tuo kesä estä näkemästä, jos vain sopivia aikoja löytyy.

Tää kesä on kavereita varten.

finally

Hui kamala kun edellisestä kirjoituksesta onkin vierähtänyt aikaa. Pahoittelen kovasti tätä. Mun elämässä vaan ei ole tapahtunut mitään niin kovin suurta, että olisi tullut pakko kirjottaa. Voisin silti kyllä parantaa tapani ja useammin kirjoitella. Kiitos nyt sitten vain jokaiselle lukijalle, ja varsinkin vielä kommentin jättäneelle! Arvostan sitä.

Mutta siis. Tämä päivä nyt on ollut kohtalaisen kammottava. Mun fiilis heitti häränpyllyä jo yöllä ja sain nukuttua vain pari tuntia. Koulussa iski sitten migreeni - ja kellä oli lääkkeet kotona! Kärvistelin sitten 1g panadolin voimilla kotiin enkä sitten raaskinut enää lääkettä ottaa. Inhoan lääkkeiden popsimista ja olin joutunt jo sen panadolin syömään. Niinpä päätä jomottelee edelleen. Niin sitä pitää. Loput tämän päivän kamalasta fiiliksestä jääköön vain minun tietooni, täältä sentään kuka vain voi lukea mitä vain..

Hey oh, tästä täytyy nyt kertoa! Siskolta varastettiin lauantaina puhelin steissillä. Joka oikeastaan oli minun puhelin, joka oli sillä käytössä. Hienoa. Että kiva varas josko vaikka palauttaisit sen puhelimen vain kiltisti sinne löytötavaratoimistoon? Palkaksi saat hyvän mielen. Ok.

Odotan kesää. Vaikka siinä ei oikein odotettavaa olekaan. Yksin sen vietän. Hyvää kesää siis vain minä. Kaikilla muilla näyttää olevan kamalasti suunnitelmia. Koulun päättäjäisinä kaikki menossa näköjään juomaan - ei minua haluttu sitten mukaan. Juhannuksena kaikki menossa juomaan - minut kiltisti jätetty ulkopuolelle.
No mikäs siinä. Olen jo ihan tottunut tähän. Pitihän se arvata, että se oli vain unta kun mut huomioitiin ja joku oikeasti halusi viettää aikaa mun kanssa, vaikka muuta seuraa olisi ollut tarjolla.
Älkääkä ystävät nyt väärin ymmärtäkö sitten tätäkin. Ah.

Mulla ei ole enää mitään sanottavaa, mun pää halkeaa. Yritän päivitellä useammin. Kirjoittelemisiin!

oh, hospital

Mhah. Nyt minä postaan tänne sitten eilisen (torstain) kuulumiset!

Eli heräsin siinä sitten aamulla ja oli turkasen kipeä niska ja pää. Millään ei olis haluttanut nousta, mutta raahasinpa sitten peppuni kylppäriin. Siellä iski kuitenkin niin armoton kipu joka paikkaan, että makoilin sitten siellä lattialla kunnes mami löys mut sieltä ja taisinpa siinä pari kertaa - no ehkä jätetään yksityiskohdat. Kouluun en kuitenkaan mennyt.

Jonotettiin yli tunnin, että pääsin terveysasemalle sitten edes jonoon. Ja lopulta päädyin sinne terveysaseman sängylle jonottamaan, kun ei musta istumaan ollut. Hupsis, mua kyllä nolotti maata siinä käytävällä.

Sieltä sitten kiidettiin Meilahteen, koska lääkäri alkoi epäillä mulla aivokalvontulehdusta tai aivoverenvuotoa. Arvatkaa vain pelottiko!
Sain onneksi sieltä polilta sitten edes nurkkasängyn, jossa oli kohtuullisen rauhallista, kun vain yksi naapuri siinä oli (ja myöhemmin kyllä oli jalkopäässäkin, mutta se nainen ei tainnut sanoa oikein sanaakaan ja lähti pian?). Sitten ne alottikin sen armottoman tenttaamisen ja verikokeiden ottamisen ja kaikkien muidenkin testien.
Onnistuin siinä ahdistumaankin kunnolla, kun saatiin tippa laitettua ja tuli ihan köytetty ja vangittu olo. Halusin vain kotiin.
Särky kuitenkin alkoi helpottaa, ja selvisin hengissä pään magneettikuvistakin! Enää oli edessä ikuisuuden kestävää odottelua ja selkäydinpunktio (tai joku sellainen?). Ja se selkäydinmikälie sattui muuten aivan järkyttävästi! Älkää koskaan uskoko lääkäriä, jos teille aiotaan tehdä ja väitetään ettei se sattuisi. Aivan järkyttävää.

Lopulta mulla ei ollut mitään vakavaa ja pääsin yhdeltätoista illalla lähtemään kotiin sieltä. Yhteensä melkein 14h meni lääkäri/sariaala reissuun.
Ja nyt poden selkä- ja päänsärkyä sen selkäydin-jutun vuoksi.

Nyt on mullakin sitten pää tutkittu ja olen terve! Mitä teille kuuluu?

hard to say

Hupsista, anteeksi jokainen lukija. Olen ihan laiminlyönyt teitä enkä ole tänne postaillut. Vallan kuollut blogi ollut jo monta viikkoa. Voin sen kyllä sanoa, että on ollut synkät pari viikkoa, joten ehkä olenkin säästänyt teidät vain valitukselta ja vittuunnukselta. Mutta koska auringolla on tapana paistaa risukasaankin aina ajoittain, niin päädynpä postaamaan tänne!

Koulussa meneillään meillä on virkistä vanhusta-projekti, joka kestää huimat kaksi viikkoa. Tämä viikko on ensimmäinen. Tänään sitten koko päivän tutustuttiin Puistolan vanhainkodin toimintaan ja vanhuksiin sekä päästiin haastattelemaan muutamia. Meidän ryhmälle tuli sitten sympaattinen vanha herra, jonka puheesta ei ikävä kyllä meinannut oikein saada mitään selvää. Eikä se vastannut kysymyksiinkään ihan oikein, mutta mitäs pienistä!

Iltapäivällä tänään olin Annin kanssa matinkylässä. Istuskeltiin jonkun puiston reunalla olevalla penkillä ja juteltiin. Anni otti kyllä kuviakin, mutta ne on vielä Annilla jossain. En ole nähnytkään niitä. Melkein pelottaa, mitä niistäkin tuli.
Tänään oli kyllä ihana ilma. Aurinko paistoi. Mutta vilu tuli kyllä molemmille aina, kun aurinko pilveen päätti mennä.
Oli kyllä kiva päivä, kiitos. ♥

Ja koska päätin kertoa koko päivän kuulumiset, niin kerrotaanpa sitten. Mun tekee mieli muuttaa täältä, mutta en jaksa tehdä tarpeksi töitä rahan eteen. Mulla ei ole aikaakaan tarpeeksi. Joutuisin jättämään kavereiden näkemisen niin vähään, jos opiskelisin ja kävisin töissä samaan aikaan. Ei kiitos ainakaan nyt. Mutta en kestä tuota, kun nuo kaksi riitelee täällä koko ajan. Opettele Pipsa kiitos hillitsemään edes sanasi, jos et koulua voi käydä edes hyväksyttävällä tasolla.

ps. Otettiin maanantaina kuvia hiih.

happy b-day to me

Hoi. Kamalan kauan on edellisestä merkinnästä tänne. Tuntuu ettei aika riitä tähänkään. Vaikka enhän minä tee oikein mitään. Nyt olen koulussa, diabetes-messut. Yllätykseksi otettiin Fannin kanssa paikka koneen vierestä, joten ehkä selviän tästä hengissä. Onneksi on lyhyt päivä ja pääsen jo ennen kahtatoista, jonka jälkeen kiiruhdan Leppävaaraan ja kampaajalle. Pelottaa oikeastaan, millaiset hiukset sieltä tulee. Mutta lupaan tänne kuvaa pistää viimeistään ensi viikolla, koska värjään ne viikonloppuna. Punainen pää tulee!




Ja Erika tulossa meille iltapäivällä/illalla. Pidetään hauskaa. Ooioi, maltan tuskin odottaa. Ja Erika leipoo mulle kakunkin ja kyllä tästä synttäristä vielä hyvä tulee, mulla on nyt sellainen tunne. Enkä saanut niitä isoja juhlia - mikä pelastus.

ps. rakastan sinua, ehkä liikaa?

oh please

Miten kauan jaksoinkaan. Miten kauan jaksoitkaan. Pitikö sen kaiken päättyä näin? Oliko loppu kirjoitettu jo ennen alkua? Miksi näin synkkä loppu, nyt on kevät? Yksin huudan pimeään. Kukaan ei kuule, kukaan ei näe.

Milloin sitä lakkaa olemaan olemassa?

En ole edes jaksanut tänne raapustaa mitään. Mun elämään ei kuulu mitään. Herään aamulla, meinaan myöhästyä bussista, juoksen junaan, istun päänsärkyisenä kahdeksan tuntia koulussa, istun junassa kuunnellen juoppoa, säntäilen ympäriinsä ja päädyn bussiin, juoksen kotiin, lukittaudun huoneeseeni, avaan koneen.

Muuta mun elämään ei nykyään oikein kuulukaan. Harvemmin edes kavereita näen. Musta tuntuu, että mulla on kiire joka paikkaan koko ajan, vaikka mun elämässä ei oikeasti tapahdu yhtään mitään, nyt kun ajattelen.

Mulla on ikävä sua.

is it that hard to love me?

Voitko enää katsoa silmiin ja sanoa 'rakastan sinua'?

Luulenpa, että et.

Osoita, että olen väärässä?

Miten voikin olla näin turha fiilis taas? Istun itekseni kotona koko perjantai-illan ja datailen posket märkinä. Odotan jotain, mitä ei taida olla enää olemassakaan. Jotakin mahdotonta. Miksi mun pitää olla näin heikko? Miksi mun pitää aina lopulta jäädä yksin ja aloittaa alusta, yksin?

En meinannu jaksaa aamulla herätä millään. Ja oiskin pitäny jäädä vaan nukkumaan. Tää päivä on ollu kun painajaisessa elämistä. Ei koulupäivässä niin valittamista, se oli ihan mukava. Vaikka meinasinkin nukahtaa vähän väliä, mutta onkos tuolla väliä. Painajainen alkoi vasta, kun pääsin kotiin. Yksin. Tajusin sen todella taas. Yh. Sitten mä kehtaan vielä valittaa. Oma vikahan tuo on, että yksin olen jäänyt ja tulen jäämään. Mussahan se vika on.

Pipsalla on joku kaveri täällä. Ne kikattaa ja nauraa tuolla. Minäkin haluan.

Olen koko illan vaan kattonu/kuunnellu Disco Ensemblen keikkavideoita tuolta dvd:ltä, jonka kaivelin jostain hyllyn perukoilta taas esille. Eikä sillä mitään asiaa sinne ole vähään aikaan, koukutuin jälleen tähän.

12 lukijaa. Kiitos ja kumarrus. Ja anteeksi tämä postaus. Ja kaikki muutkin ininät.

Oon huomannu, että en puhu enää kenellekään kaikkea, enkä lähellekään. Raapaisen jutuillani vain pintaa. Tännekään en kirjota paljon mitään. Käsin kirjotetusta päiväkirjastakin riisun melkeen kaiken. Mä olen yksin, kukaan ei saa enää tietää musta mitään. Niin ne ei pääse enää satuttamaan lisää.

oh, it's time for plan B

Milloin viimeksi sanoit, että välität?

Milloin viimeksi osoitit, että välität?

Milloin viimeksi oikein välitit?

Tiesitkö, että vain se tekee minut enää onnelliseksi. Ja ne on pieniä asioita, mutta suuria merkityksiä.

Tiesitkö, että minulla on ikävä sinua? Ja sitä tunnetta, että sinäkin tarvitset vielä minua.

Yy. Aamulla ei olisi millään jaksanu nousta. Kello soi ihan keskellä yötä suorastaan. Teki mieli vain kääntää kylkeä ja sanoa mamille, että onpas kamalan kipeä olo tänään, ei varmaan minusta ole kouluun menemään. Mutta Erikalle oli vietävä sen mantsan esitelmään tarvitsemat jutut, joitahan minä en turhaan eilen yöllä väkertänyt. Ja muutenkin halusin kovasti Erikaa nähdä, joten kampesin itteni ylös ja raahasin takamukseni kouluun.
Siellä sitten kirjotettiin taas kuin viimeistä päivää, koska oli Annan tunteja. Huomasin taas hyvin, kuinka paljon todella tarvisin taas laseja. Silmät sikkarassa koitin saada muistiinpanot menemään suoraan ja saada niistä selvääkin. Päätä kivisti kiitettävästi neljän tunnin raapustelun ja silmien siristelyn jälkeen.

En jaksanu valinnaista, nukketeatteria. Lähdin siitä sitten vain yhdeltä kotiin - tai siis Erikalle. Hmh. Se toivottavasti tykkäsi niistä mantsan diagrammeista. Vaikka mokailinkin niiden kanssa hieman. Mutta eiköhän ne kelvannu.

Yyh. Miksi mun pitää mennä hoitamaan niitä lapsia aina just sillon, kun en ollenkaan jaksais? Lauantaina sitten taas, ja tällä kertaa 4h. Yh, pelastkaa. Saanhan minä rahaa siitä juu, muttamutta. Ehkäpä sitten voisin tarjota Erikalle kahvit, tai jotain. Olen aina niin reikätasku.
Sunnuntaina sitten varmaan käväistään Erikan kanssa itäkeskuksessa. Voisi koittaa Sannaakin nähdä, olis kiva! Ja ens viikolla mahdollisesti sitten Rikuakin jos sais nähtyä. Ja Anniakin jossain vaiheessa. Jos ei ens viikolla, niin ees lähiaikoina. Ois kiva!

Eipä tässä oikein muuta.

how lonely~

Äh. Minne katosi kaikki turva? Kaikki se, mitä elämältäni tarvitsen. Oh my. Se vain.. Katosi? Ajattelin antaa tilaa, kun sitä toivottiin. Nyt löydän itteni kulkemasta teitäni ihan yksin. Olenko eksynyt? Odotatko minua jossain? Vai onko tämä minun tieni, yksin?

Loma loppui. Kuinka masentavaa. Ensimmäinen päivä koulussa loman jälkeen takana, ja olen jo ihan loppu. Kahdeksasta neljään, ja huomenna samaten. Ei jaksa. Sen lisäksi kamalia aineita - tänään ja huomenna. Pelastakaa joku?
Jos huominenkin ilta menee kotona yksin istuskellessa, tulen hulluksi. Luultavasti siis tulen hulluksi.

Bussilakko alkaa huomenna. Pitäisi vielä huomenna päästä kouluun, mutta keskiviikosta ei sitten tiedäkään. Kerkeääkö ainakaan ajallaan. Minähän en ennen seitsemää mene pysäkille, koska silloin jo olen niin hyvissä ajoin - jos bussit kulkee. Vihaan tätä. Tänäänkin kahlasin syvällä paskassa, vai loskaksiko sitä kutsutaan. Vasta pari plussalla ollutta päivää. Nää lumet ei sula koskaan. Me hukutaan loskaan ainakin ennen, kun se tapahtuu. Oliskohan juhannuksena edes vähän nurmikkoa näkyvissä? Rohkenen jo melkein epäillä. Tästä ei tule mitään. Tuolla sataa nytkin lisää lunta. Tai räntää. Koko päivän on satanut räntää. Ihan kuin tuota lössöä ei olisi jo enemmän kuin tarpeeksi, vaikka melkeen mikään ei ole vielä sulanu.

Mun synttäreihin on alle kuukausi. Mua ahdistaa. Mä en halua täyttää 17. Mä en halua olla taas lähempänä aikuisuutta. Mä en halua mitään juhlia, koska vihaan olla huomion keskipisteenä. Mä haluan vain pikkuisen seuraa, ja hymyä. Mutta silti haluun, että mut huomataan. Ja mun toiveet huomioidaan, edes sen yhden päivän [?].

Mua väsyttää jo, mutta mä en aio nukkua. Mä voisin valvoa koko yön. Voisin kiduttaa itteäni. Huomenna nuokkuisin silmät mustina ajatukset ties missä. Mutta en mä voi tehdä niin. Mun on pakko nukkua. Muuten mua sattuu vielä lisää, kun on aikaa pohtia. Mun on pakko nukkua. Mutta onko mun pakko herätä?

scream baby, scream

Voi tätä reiluutta. Heräsin aamulla ihan rättiväsyneenä, mutta en oikein voinut enää nukkumaan mennä, kun oli kerettävä Stadiin hakemaan kenkiä suutariltakin vielä.
Luulin meneväni Stadiin kaverin kanssa, mutta suunnitelmat muuttui taas -ylläri ylläri, ja menin sitten siskon kanssa.
Olihan se ihan mukavaa, mutta eh. Ja tarttui sitä niiden kenkien lisäksi matkaan sitten ihana laukkukin.~

Mulla on ollu koko päivän aika hirveä fiilis. Sellanen sopivan yksinäinen ja mitätön. Kai se on ihan normaalia, mutta mulla oli pitkä ajanjakso, jollon tuntui jotenkin merkitykselliseltä. Edes jossain kaukana pään sisällä tykytti, että kyllä sua tarvitaan. Minne se tykytys on kadonnut? On ikävä. Maksan kyllä hyvän löytöpalkkion sille, joka tuon karkulaisen nappaa talteen ja palauttaa omistajalleen. Tuntomerkit: hyvin heiveröinen ja pieni.

Huomenna mun pitäisi mennä Stadiin. Ja toivottavasti menenkin. Kaverin kanssa pitäisi mennä. Oi ja voi. Samalla olen sitten luvannut, että sen maantiedon projektia teen. Saan sen huomenna. Miten mä osaan? Mokaan kuitenkin, ja se saa siitä huonon numeron. Ja ketä muutakaan silloin voisi syyttää, kuin minua?

Selasin tuossa jonkun mallitoimiston sivuja, niitä kuvia. On se niin epäreilua, kun toiset on kauniita ja laihoja. Minäkin haluan! Siinä sitten illalla kuitenkin väkersin marjarahkaa, joka ei ihan kevyttä taida olla. Yhden pienen annoksen sitä otin, mutta ehkä säästän loput sitten mamille ja siskolle. Mä lihon. Koko ajan. Siltä musta tuntuu. Täytyy ryhdistäytyä nyt, ja äkkiä.

lonely is so lonely, alone

Mitäpä tässä, oikein hienoa. Kaverilla olin yötä viime yön. Oli kivaa, mutta kaikki loppuu aikanaan. Katseltiin sitten leffaa; The Ugly Truth. Ihan hyvähän leffa tuo oli. Ei kyllä mitään kummempaa sanottavaa. Eikä muutenkaan. Suunniteltiin hieman tätä lomaakin. Huomenna (tai tänään oikeastaan nyt sitten) stadiin, tiistaina keilaamaan ja perjantaina leffaan. Yay. Sen lisäksi entisiä luokkalaisia pitäisi joku päivä nähdä ja mamikin stadiin raahata - opiskelijalipun hakemisen ja vaatteiden oston vuoksi. Nyt on niin kova tarve uusiin vaatteisiin, että täytyy tuo lompakkokin mukaan ottaa. (;

Sitten nyt kovin yksinäinen olo taas. Ei ole mitenkään kivaa ja ihailtavaa. Alkaa olla nukkumaan menon aika lähettyvillä, ja kaipaan jonkun kainaloon. Tai jotakin minun. Yy.
Kamala hellyyden puute.

Sitten tänään tuli kanssa kiitettävästi ahdistuttua tämän nassun ja näiden hiusten vuoksi. Hyi olkoon. Hiuksia voisin kyllä leikellä. Ideoita saa heitellä ja vaikka kuviakin linkata! (; Miten ois?
Mutta pisimpien pituudesta en ole valmis ottamaan pois. Se on ainoa raja.

Eipä mulla oikeastaan muutakaan postattavaa tässä enää ollutkaan. Muuta kuin hyvät lomata vain kaikille Etelä-Suomessa asustaville ja mulle kivaa kouluviikkoa sitten vain!

will this winter ever end?

Äh. Loppuuko tämä talvi koskaan? Aamulla heräsin taas, enkä millään olisi jaksanut nousta. Hämärää. Mittari näytti yli -15 ja tuulla tuprutti ja alas syöksähteli ties mitä lumen tapaista. Kiskoin siinä sitten vaatteet niskaani ja kipitin pysäkille. Ylläri bussi oli myöhässä, ja sain sitten värjötellä pysäkillä hyvän tovin.

Koulupäivä oli oikein mukava. En ymmärrä oikeastaan edes, kuinka se nyt niin. Köyhdyin viisi euroa, kun Rosa oli rahan tarpeessa. Mutta maksaa sitten maaliskuussa takaisin.
Alkoi hiihtoloma. Vihdoin. Saan nukkua ja nähdä kavereita. Saan tehdä mitä huvittaa.

Hyvällä tuulella olen tosiaan edelleenkin. Ellei lasketa sitä, että olen tänään syöny jo valtavasti liikaa, ja on huono omatunto. Mutta ei sille enää mitään mahda. Kyllä tämä tästä, yksi päivä se vain on. Peppu kuittaa.
Huomenna on kiva päivä. Huomenna pitäisi olla kiva päivä. Toivon todella.
Ja ahkerasti joku tätäkin blogia lukee. 0 kommenttia jokaisen perässä. HyväHyvä. Paitsi Nikke poikkeuksen teki edelliseen. Kiitos tästä. Joku luki. Ainakin osan.
Kiitos ja hei.

this isn't for me

Tänään ei ollut koulua. Saatiin etätehtävä, mutta en saanut sitäkään edes tehtyä. Tämä kone ei suostu ollenkaan yhteistyöhön nyt. Saan kuulla sitten kunniani koulussa, mutta ehkä jotenkin osaisin selittää. Käsin en millään jaksaisi kirjottaa.

Katsoin tänään leffan; Benjamin Buttonin uskomaton elämä. Ja oi ja voi, turhaan sitä ei olla kehuttu. Se on ihana. Kamalan pitkä, mutta ihana. Istuin kaksi ja puoli tuntia tv:n edessä kuin naulittuna. Vaikka kuinka väsyttikin, niin en siihen nukahtanut. Vielä kun jonkun kainalossa sitä olisi katsellut, niin varmaan olisi itkukin tullut. 

Huomenna alkaa sitten vihdoin kauan odotettu hiihtoloma. Pitäisi olla mukava loma tulossa, jos lainkaan suunnitelmien mukaan menee se. Vaikka ei mulla mitään ihmeellisiä suunnitelmia olekaan, mutta pieniä. Keilaamaan olisi ihana päästä Erikan kanssa. Sen lisäksi aiotaan kokkailla ja viettää mukavaa aikaa. Satua, Minnaa ja Nooraakin pitäisi keritä näkemään lomalla joku päivä. Kahville luultavasti mennään. Ihana nähdä niitäkin pitkästä aikaa, kun ikävä jo on. Viime keväänä kunnolla vietetty aikaa. Hui.

Mun pitäisi olla nyt Glorialla. Pitäisi olla Adeptin keikka. Mutta ei niin ei. Jäi Nikkekin nyt näkemättä. Yy.

pitkästä aikaa

mitä tämä on. unohdin melkeen kahteen viikkoon päivittää tätä ollenkaan. nyt harmittaa kyllä. ei viime päivinä ole kyllä mitään erittäin kummallista tapahtunut, mutta oisihan sitä jotakin voinut tännekin silti koittaa raapustaa.

nyt on aamu. tai päivä. eilinen oli kiva päivä. kummallisen kiva. koulussa oli jotenkin kiva fiilis ja sitten illalla kävästiin kaverin synttäri kekkereillä kääntymässä. mentiin sitten stadiin ja ostin aivan valloittavan ihanan villapaidan/neuleen, johon rakastuin oitis sovituskopissa. se on ihana. mulla tuli hoikempi olo siinä, vaikka se on valkoinen. luultavasti se sitten lihottaa enkä rakasta sitä enää kauan, mutta ihan sama.

illalla kun sitten kotiin tulin, leijuin jossakin pilvissä. mulla oli liian hyvä fiilis ollakseen totta. pelkäsin sen kyllä lässähtävän kuin muumimamman pannukakku, mutta ei sille käynytkään niin. menin nukkumaankin kymy jossakin taivaissa ja hyvillä mielin.

aamulla heräsin liian aikasin. nenä ihan tukossa ja kurrkua sitten kuivasi, kun ilmeisesti suun kautta tullut paljon hengiteltyä. tässä sitten oon koko aamun turissu koneella ja koittanu saada pään tyhjäksi räästä. nyt tuntuu että se katoaa johonkin poskionteloihin, tuntuu painetta. hypin seinille, jos tästäposkiontelontulehdus tulee.

huomenna kaverille. ystävänpäivää vietellään sitten leffaa katellen ja pitsaa syöden. nyt heipähei, koitan päivittää seuraavan kerran vähän lyhyemmän ajan päästä.

en kyllä keksi otsikkoa >:C

vai että tämmöinen viikonloppu tuli. kokonaisuudessaan aika mukava. kaveri siis oli yötä täällä ja katseltiin sitten leffaa, another gay movie. ja kyllähän siinä tuli naureskeltuakin mukavasti. sitten jonain kumman päähänpistona nukuin lattialla, todella lattialla. ohuen fleecepeiton kyllä levitin siihen alleni, ettei lattiasta hehkuisi kylmää, mutta kova se oli. aamulla sitten kyllä kirosin tätä typerää ideaa. tänään sitten omaan sänkyyn, eh.
värjäiltiin siinä sitten tänään vielä kaverin hiuksia ja katseltiin telkkaria ja datailtiin, kivaa oli.

ja tänä viikonloppuna on tullut kyllä syötyä ihan liian kanssa. vatsa oikein pömpöttää. mutta huomenna heti sitten kuluttamaan, kun uimaan mennään. ihanaa. uiminen on kivaa.

nyt kyllä väsyttää kiitettävästi. pitäisi mennä nukkumaan, mutta haluan tännekin vielä edes lyhyen postauksen pistää. vaikkei mitään kummallista sanottavaa olekaan. haluaisin jo kovasti päästä lisäilemään kuvia näihin merkintöihin, koska kovin tylsiä ovat nyt. ja ulkonäön voisi muutenkin vähän pirteämpään suuntaan muokata. mutta kaikki ajallaan sitten. ehkä huomenna tai joskus sitten. ens viikolla on kyllä niin paljon kivaa ohjelmaa, että tätäkin saan sitten päivittää oikein urakalla, jos lukijoita aion ajantasalla pitää.

nyt on kuitenkin unien aika. öitä ja hyvää alkavaa viikkoa.

hmmm

oi tätä rakkautta. lauantaina saa nukkua. nukuin tosin vain 9h unet, mutta se on mulle jo paljon. niimpä pirteänä sitten aamulla konetta avasin hyvillä mielin ja mietiskelin, että onpas kiva päivä tulossa. pian kuitenkin jo koneen auettua rupes vitutus olemaan vähitellen jo käsittämätöntä. heräämisen kaikki hyväntuulisuus oli tiessään ja ärräpäitä mutisin oikein vilkkaaseen tahtiin. silti muistuttelin itseäni kivasta päivästä, ja lopulta vitutus laantui ja fiilis vaihtui tavalliseen. eli ei oikein miksikään.

eilinen käynti hoitolasten luona pistää kyllä edelleen hymyilemään. suloisia lapsia ja aivan hurjan ihanat ja kiltit vanhemmat niillä. ensi sunnuntaina sitten menen päästämään vanhemmat lasten parista ja vietän siellä noin 3-4 tuntia. iloisesti lapset rupesivat jo eilen illalla innolla pohtimaan, mitä haluaisivat kanssani silloin tehdä. saa sitten nähdä, mihin päätyvät.

tänään kaveri tulee yöksi. katsellaan leffaa ainakin ja sitä rataa. kivaa pitäisi tulla. oi ja voi.
tuon takia sain myös huonetta järjesteltyä, ja kyllähän tämä viihtyisämpi näin on. jostain kumman syystä sain myös vaihdettua lakanat kerrankin niin, että äiti vain on maininnut niiden vaihdon olevan pian edessä. kertaakaan ei tarvinnu muistuttaa tai hoputtaa niistäkään. ja kyllä on söpöt lakanat. vielä kun olisi puoliksi satiinia, niin noita lakanoita käyttäisin aina. aah.

nyt pitää kuitenkin blogi jättää ja lähteä stadiin kaveria vastaan ja kaupassakin käymään. hyviä lauantaita!

hiiop

tänään oikein mukava päivä, täytyy myöntää. vaikka aamulla meinasin pommiin nukkua, ja bussi oli mukavasti myöhässä, ehin silti hyvin kouluun. eikä olisi kyllä haitannut, vaikka olisi jäänyt väliinkin eka tunti. sen verran turhia asioita käytiin läpi. ja en ymmärrä miten failasin matikan pistarin niin täydellisesti. mutta jaah, se yksi piste sitten jäi puuttumaan, mutta otti päähän.

vikoilla kuviksen tunneilla mentiin sitten kiasmaan. ja oi ja voi rakasatuin siihen yhteen työhön ehkä turhankin paljon. oisin voinu tuijotella sitä vaikka kuinka kauan, jos kaikilla ei niin kamala kiire olisi ollut pois sieltä. mutta toisaalta, kotiin oltiin sen jälkeen pääsemässä. joten ihan ymmärrettävää semmoinen hoppuilu.

ulkona oli tänään taas jäätävän kylmä. meinasi nenä tippua ja varpaat olla amputointi kunnossa, kun hetken vaan oli jo ollut ulkona. ja mulla oli tänään sentään pipo ja villasukatkin. ja paksu huppari takin alla ja lapaset käsissä. missä meni vikaan? saisi loppua jo nää pakkaset ja tulla vähitellen se oi niin ihana kevät ja sitä myötä kesä. onneksi viime päivinä on paistanut aurinko. piristää mukavasti päivää, ja tuohan se valoakin.

nyt koitan kovasti huomiselle tekemistä keksiä. toki huoneen voisi siivota, mutta haluaisin jotai kivaakin tekemistä. siivoaminen ei ole kivaa. perjantaina hoitolasten luo ja lauantaina leffaa katellaan kaverin kanssa. kuulostaa hyvältä. ens viikolla sitten nummelaan haluisin jo päästä käymään nikkeä ja sonjaa moikkaamaan. oi.

suureksi hämmästykseksi -ja iloksi- saan huomata, että tällähän on jo 7 lukijaa! se on paljon se, kiitoksiakiitoksia.

miu ja mau

oi ja voi, heräsin aamulla ja tajusin, ettei tälle päivälle ole mitään tekemistä. siinä sitten koitin kylkeä kääntää ja nukkua mahdollisimman pitkään. mutta ei niin ei; heräsin 10:30 ja kaivelin toki oitis koneen sängyn viereltä. tylsä elämä edes?

ja voih, nyt olen taivaissa. tutut tuli kylään tuoden mukanaan kaksi kissaansa. niiden kanssa sitten painin täällä ja purr ~ meinasi sydän hypätä kurkkuun ja ties vielä minne, kun pienempi kissa äkkiä loikkasi portaiden kaiteille ja pelkäsin sen siitä kellahtavan ja tippuvan portaista. siinä se vaan makoili jalat sojottaen mikä minnekin ja näytti oikein leppoisalta. turhaan säikähdin.

mami kiikutti äsken the blackoutin ja rööperin tänne, jos vaikka haluaisin niitä ajankuluksi katsoa. ja voisihan sitä kai ainakin ensimmäisen katsoakin. rööperistä en usko kovinkaan välittäväni. sellainen perus suomileffan oloinen.

tää blogi on ihan tylsä, kun en mitään kuvia koskaan meinaa jaksaa laittaa tänne :c
suuri syy on siinä, että tykkään aina mamin työkoneelta kirjotella, eikä tässä ole mitään kuvia ladattuna, eikä voi ladatakaan. pitää kyllä katsella, jos jotenkin saisi piristettyä sitten kuitenkin tätä.

olen muuten aivan innoissani; lapsia pääsen vahtimaan ja kaikkea kivaa niiden kanssa keksimään. nyt ainakin keväällä ja kesällä. saa nähä sitten josko myös syksyllä vielä mua tarvittaisiin, tai jotain saman tapaista keksisi. mutta oi ja voi, huomenna soittelen sitten tarkemmin siitä ja toivon todella että ne musta tykkäilee. peukut pystyyn siis ~

nyt taidan mennä töllöttelemään sitä leffaa ja josko illemmalla jaksaisi uloskin lähteä. viisas lähtisi nyt, kun on vielä valoisaa ja vähän vähemmän pakkasta, mutta enhän mä nyt nyt jaksa mihinkään laiskana lähteä.

pitkästä aikaa ;c

ollu paljon kaikkea viime päivinä, niin ei tännekään ole kerinny päivittelemään mitään tapahtumia. ja eilen en ees jaksanu datailla kun joku 10min, mikä on jo hyvin outoa.

mutta siis. viikonloppu ruotsissa. oli ihanaa ♥
ensin en oikein mitään meinannu ostella, oltiin jo laivalle päin takasin tukholmasta kävelemässä, kun mun laukusta löytyi vasta yksi kaulakoru ja sukat. hämmentävää. piipahdettiin sitten vielä pariin liikkeeseen ja tuli ostettua vielä kaksi rannekoruun yms. sopivaa killutinta ja kaksi paitaa. koneellekin piti tunniksi mennä nettikahvilassa rahoja tuhlaamaan. ei kyllä kamala hinta ollu; 19 kruunua/tunti ja se vielä kaverin kanssa puoliksi.
laivassa oli ihanaa. ei keinunu lähes ollenkaan, jos öitä ei lasketa mukaan. mitkä olikin sitten ihan kamalia. taisin siinä jotakuinkin yhteensä 6h nukkua molempina öinä yhteensä. väsytti kyllä maanantaina sitten ihan kiitettävästi. ja väsyttää edelleen, kun ei toi nukkuminen mulle tutuin ala ole.

muuten mun elämään ei oikein mitään kuulu. samaa vanhaa tylsää. tai oikeastaan vanhaakin tylsempää. ja mulla alkaa mennä hermo näihin uniongelmiin. kaikki on tyrkyttämässä jonnekin lääkäriin tai puhumaan jollekin unista. mutta en vain jotenkin haluaisi. enkä mä osaa vieraille ihmisille muutenkaan puhua. se on kovin hankalaa.

tän blogin ulkonäön vois jaksaa joskus muokkailla. ellei jopa tänä yönä, jos nukkumisesta ei mitään tule. luultavasti sitten luen tota puhdistusta, vaikka se omituinen kirja onkin ja osa jutuista menee mulla ohi ja korkeelta.

näin tänään

toisenkin päivän jäin kotiin sairastamaan. onneksi olo parani huomattavasti päivän aikana, ja näin illalla on jo ihan terve olo.

aamulla sain luettua ton ihanan kirjan loppuun. innolla odottelen jo seuraavaa osaa ♥ harmittaa vain, kun se nyt loppui. kovin säästeliäästi koitin sitä lukea, että kestäisi mahdollisimman kauan. mutta näin kävi, kahen päivän aikana meni puolet kirjasta ihan keposesti. eilen oli jo pakko pakottaa ittensä laittamaan kirja syrjään ja jättämään kaksi lukua myöhemmälle.

kovinkaan hyvin ei tullu nukutuksi kyllä viime yönä. tänä yönä vois nukkuakin, ettei sitten ruotsissa tarvisi ihan silmät ristissä olla. mutta vielä tänään pitäisi huone saada siivotuksi ja kello on jo yli puolen kymmenen. kyllä mä vielä ehin. laukunkin oikein hyvin kerkiää pakata ja aamulla sitten viimeistellä.

äsken värjättiin siskon hiuksia. voi luoja värinpoisto haisee ihan hirveeltä. vettä vaan silmistä tihku ja kyllä nenä viimestään nyt aukesi. päätä vaan särki jo etukäteen, saati sitten nyt.
kuviksenkin projektin sain jollekin mallille. täytyy vaan toivoa, että kerkiän sen viimeistellä maanantaina koulussa, kun ei kotona tota powerpointia ole. harmi.

huomasin että tällä blogilla on JO kolme lukijaa, aika hurjaa. kiitoksia vain ♥
nyt tulee kyllä sitten paussia, ja maanantaina kirjaan ruotsin reissun kuulumisetkin tänne. huomenna aamulla ehkä aamun fiiliksiä, pitää katella miten ehtii koneella käymään.

risto: putoan kaivossa

RISTO: PUTOAN KAIVOSSA

soi päässä asdasd.
tämä ei ole mukavaa lain.

how nice

kipeenä nyt sitten. ja lauantaina pitäisi laivalle lähteä. ja todella haluan, ja tervekin haluun olla. saatana.

nukuin ihan älyttömän huonosti koko yön. ja kun lopulta sain kunnolla unta: saan tekstiviestin mun ryhmän ohjaajalta. kello 3:59? teki mieli paiskata puhelin seinään. mutta eipä ollu matikkaa muilla tänään. eikä ole matikkaa huomennakaan. en pistä pahakseni kyllä lainkaan.
oli kans yöllä kuumetta, ja kun herätyskello sit soi, oli niin paha olo ja kuumeinen fiiliski, vaikka se oli jo laskenu, että mami käski jäädä kotiin nukkumaan täks päivää.

nukuin sit koko aamun ja näi, yhteensä tuli 13 tuntia unta, oho. mut ehkä mä sitten tarttin sitä kans. luin kirjan melkeen loppuun ja telkkaria töllöttelin. siinäpä tää mun koko päivä onki sitten sujunu. koneelle mun ei pitäny tulla kun käymään.
mutta en sitten tiiä. niin älyttömän tylsää ollu koko päivän, ja muutenki ihan okei olo jo. paitsi kaamee hedari. mut dataan nyt ees jonku aikaa, että saa juteltua kavereillekin ilman tajutonta puhelinlaskua.

pipsan hiuksetki vois värjää tänää. paitsi etten jaksais. se väri haisee niin kamalalta, ja muutenki ollu huono olo koko päivän. eeh. no kattoo nyt. tai sitten värjään ne vasta huomenna niin ku alun perin oli suunnitelmissa.

näin tällä kertaa

aamulla tuntu, kun kello olis soinu ihan yöllä. eikä nousemista helpottanu, että sisko jäi kotiin. kipeenä. niin varmasti. sain itteni kuitenkin raahattua ajallaan pysäkille ja ehdin junaankin juoksematta. junassa sitten tarkistin puhelimen, että onko joku viestiä lähettäny tai soittanu. yksi viesti! ryhmän ohjaajalta; 'matikan tunnit peruttu. tule kouluun vasta 12:30'. en kuitenkaan viittiny enää kotiin kääntyä, kun matkoihin yhteen suuntaan sen tunnin menee. niimpä olin koululla 3h ajoissa. plääh.

nyt sitten oon vaan dataillu koulussa. onneksi riikka tuli myös ajoissa, eikä yksin tarvinnu olla. puolen tunnin päästä sitten alkaa musiikki ja pääsen neljältä. pitäisi bassoa osata soittaa. mitähän tästäkin sitten oikein tulee. saa nähdä. tehdään jotakin minimusikaalia tai vastaavaa. jos siitä nyt jotain vielä tulisikin.

koulun jälkeen olisi tarkotus uimaan taas mennä. toivottavasti tulee kivaa ja tällä kertaa löytäisin perillekin ja vielä ajallaan.

tuitui

vielä tän päivän puolella pitää päästä tääkin nyt sitten päivittämään, kun kerran asiaakin oli. ainakin noin periaatteessa.

aamu ei ihan sujunu putkeen. meinasin koulusta jopa myöhästyä, kiitos espoon bussien ja vr. onneksen sentään myöhästyny, mutta luokka oli taidokkaasti hakusessa. onneksi riikka pelasti, niin eipä tullu turhaa poissaoloa etiikastakaan.
ja luoja kun oli tylsä aihe, tupakan poltto. siitä sitten kaksi tuntia? ihanaa oli kyllä.
kuviksen tunneilla liimailtiin 'patsaita'. keskittyminen oli kyllä 10+ ja siltä se tuloskun kyläl näytti. opekaan ei tainnu kovinkaan tykätä, mutta mitäpä pienistä.

koulun jälkeen erikan kanssa uimaan mentiin. ja kivaa kyllä oli. rupean kyllä taas useammin käymään, kun ei se niin hirveetä ollu kun muistin. varmaan jo torstaina vois kokeilla uudelleen.
kotimatkalla hallilta olin jäätyä kyllä hengiltä. tärisin niin ettei henki meinannu enää kulkea. hengissä kuitenkin kotiin jollain ihmeen konstilla selvisin ja jopa yksin pääsin viettämään maanantai-iltaa dataillen.

huomenna en varmaan tännekään kirjota, kun mami ei konetta tuo töistä kotiin, ja siskon kanssa pitää toinen kone jakaa. ei jää aikaa tehä kaikkea, ja blogia on mukavempi illalla omassa rauhassa kirjotella. mutta pitääpä kattoa. selloon kuitenkin pitäisi huomenna mennä käväsemään ja näi. nyt nukkumaan ja toivon todella ettei painajaisia taas näkis, viime yönäki heräsin moneen otteeseen. ah.

jipii :--D

jjeij, nyt mullakin sitten vihdoin on oma blogi. ehkä tänne sitten saisi purettua ajatuksia.

tänään on sunnuntai, mälsää. tää viikonloppu on menny pelkästään kotona yksinään lahoten ja tietokoneen ruutua tuijotellen. tosin siskon kanssa vähän aikaa pelailtiin ps2, ja olihan se ihan kivaa.

huomenna on pitkä päivä koulussa. mutta on kuvista ja etiikkaa, sentään. sen lisäks on jotain hoitotyön perusteita, tai jotain vastaavaa. mutta ehkä se päivä siitä kuluisi.

en malta odottaa ensi viikonlopun laivareissua tukholmaan. parhaan ystävän kanssa mennään. oi ♥ tulee mukaan kyllä mun äiti ja siskokin, mutta tuskin se menoa kovinkaan haittaa. nyt vaan toivotaan, että olisi hyvät säät eikä laiva kovasti keikkuisi.

eipä tässä muuta varmaan tänään. lähden äidin kanssa lakanoita vetämään. ihanaa.