lauantai 17. huhtikuuta 2010

oh, hospital


Mhah. Nyt minä postaan tänne sitten eilisen (torstain) kuulumiset!

Eli heräsin siinä sitten aamulla ja oli turkasen kipeä niska ja pää. Millään ei olis haluttanut nousta, mutta raahasinpa sitten peppuni kylppäriin. Siellä iski kuitenkin niin armoton kipu joka paikkaan, että makoilin sitten siellä lattialla kunnes mami löys mut sieltä ja taisinpa siinä pari kertaa - no ehkä jätetään yksityiskohdat. Kouluun en kuitenkaan mennyt.

Jonotettiin yli tunnin, että pääsin terveysasemalle sitten edes jonoon. Ja lopulta päädyin sinne terveysaseman sängylle jonottamaan, kun ei musta istumaan ollut. Hupsis, mua kyllä nolotti maata siinä käytävällä.

Sieltä sitten kiidettiin Meilahteen, koska lääkäri alkoi epäillä mulla aivokalvontulehdusta tai aivoverenvuotoa. Arvatkaa vain pelottiko!
Sain onneksi sieltä polilta sitten edes nurkkasängyn, jossa oli kohtuullisen rauhallista, kun vain yksi naapuri siinä oli (ja myöhemmin kyllä oli jalkopäässäkin, mutta se nainen ei tainnut sanoa oikein sanaakaan ja lähti pian?). Sitten ne alottikin sen armottoman tenttaamisen ja verikokeiden ottamisen ja kaikkien muidenkin testien.
Onnistuin siinä ahdistumaankin kunnolla, kun saatiin tippa laitettua ja tuli ihan köytetty ja vangittu olo. Halusin vain kotiin.
Särky kuitenkin alkoi helpottaa, ja selvisin hengissä pään magneettikuvistakin! Enää oli edessä ikuisuuden kestävää odottelua ja selkäydinpunktio (tai joku sellainen?). Ja se selkäydinmikälie sattui muuten aivan järkyttävästi! Älkää koskaan uskoko lääkäriä, jos teille aiotaan tehdä ja väitetään ettei se sattuisi. Aivan järkyttävää.

Lopulta mulla ei ollut mitään vakavaa ja pääsin yhdeltätoista illalla lähtemään kotiin sieltä. Yhteensä melkein 14h meni lääkäri/sariaala reissuun.
Ja nyt poden selkä- ja päänsärkyä sen selkäydin-jutun vuoksi.

Nyt on mullakin sitten pää tutkittu ja olen terve! Mitä teille kuuluu?

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

hard to say

Hupsista, anteeksi jokainen lukija. Olen ihan laiminlyönyt teitä enkä ole tänne postaillut. Vallan kuollut blogi ollut jo monta viikkoa. Voin sen kyllä sanoa, että on ollut synkät pari viikkoa, joten ehkä olenkin säästänyt teidät vain valitukselta ja vittuunnukselta. Mutta koska auringolla on tapana paistaa risukasaankin aina ajoittain, niin päädynpä postaamaan tänne!

Koulussa meneillään meillä on virkistä vanhusta-projekti, joka kestää huimat kaksi viikkoa. Tämä viikko on ensimmäinen. Tänään sitten koko päivän tutustuttiin Puistolan vanhainkodin toimintaan ja vanhuksiin sekä päästiin haastattelemaan muutamia. Meidän ryhmälle tuli sitten sympaattinen vanha herra, jonka puheesta ei ikävä kyllä meinannut oikein saada mitään selvää. Eikä se vastannut kysymyksiinkään ihan oikein, mutta mitäs pienistä!

Iltapäivällä tänään olin Annin kanssa matinkylässä. Istuskeltiin jonkun puiston reunalla olevalla penkillä ja juteltiin. Anni otti kyllä kuviakin, mutta ne on vielä Annilla jossain. En ole nähnytkään niitä. Melkein pelottaa, mitä niistäkin tuli.
Tänään oli kyllä ihana ilma. Aurinko paistoi. Mutta vilu tuli kyllä molemmille aina, kun aurinko pilveen päätti mennä.
Oli kyllä kiva päivä, kiitos. ♥

Ja koska päätin kertoa koko päivän kuulumiset, niin kerrotaanpa sitten. Mun tekee mieli muuttaa täältä, mutta en jaksa tehdä tarpeksi töitä rahan eteen. Mulla ei ole aikaakaan tarpeeksi. Joutuisin jättämään kavereiden näkemisen niin vähään, jos opiskelisin ja kävisin töissä samaan aikaan. Ei kiitos ainakaan nyt. Mutta en kestä tuota, kun nuo kaksi riitelee täällä koko ajan. Opettele Pipsa kiitos hillitsemään edes sanasi, jos et koulua voi käydä edes hyväksyttävällä tasolla.



ps. Otettiin maanantaina kuvia hiih.