maanantai 10. toukokuuta 2010

finally

Hui kamala kun edellisestä kirjoituksesta onkin vierähtänyt aikaa. Pahoittelen kovasti tätä. Mun elämässä vaan ei ole tapahtunut mitään niin kovin suurta, että olisi tullut pakko kirjottaa. Voisin silti kyllä parantaa tapani ja useammin kirjoitella. Kiitos nyt sitten vain jokaiselle lukijalle, ja varsinkin vielä kommentin jättäneelle! Arvostan sitä.

Mutta siis. Tämä päivä nyt on ollut kohtalaisen kammottava. Mun fiilis heitti häränpyllyä jo yöllä ja sain nukuttua vain pari tuntia. Koulussa iski sitten migreeni - ja kellä oli lääkkeet kotona! Kärvistelin sitten 1g panadolin voimilla kotiin enkä sitten raaskinut enää lääkettä ottaa. Inhoan lääkkeiden popsimista ja olin joutunt jo sen panadolin syömään. Niinpä päätä jomottelee edelleen. Niin sitä pitää. Loput tämän päivän kamalasta fiiliksestä jääköön vain minun tietooni, täältä sentään kuka vain voi lukea mitä vain..

Hey oh, tästä täytyy nyt kertoa! Siskolta varastettiin lauantaina puhelin steissillä. Joka oikeastaan oli minun puhelin, joka oli sillä käytössä. Hienoa. Että kiva varas josko vaikka palauttaisit sen puhelimen vain kiltisti sinne löytötavaratoimistoon? Palkaksi saat hyvän mielen. Ok.

Odotan kesää. Vaikka siinä ei oikein odotettavaa olekaan. Yksin sen vietän. Hyvää kesää siis vain minä. Kaikilla muilla näyttää olevan kamalasti suunnitelmia. Koulun päättäjäisinä kaikki menossa näköjään juomaan - ei minua haluttu sitten mukaan. Juhannuksena kaikki menossa juomaan - minut kiltisti jätetty ulkopuolelle.
No mikäs siinä. Olen jo ihan tottunut tähän. Pitihän se arvata, että se oli vain unta kun mut huomioitiin ja joku oikeasti halusi viettää aikaa mun kanssa, vaikka muuta seuraa olisi ollut tarjolla.
Älkääkä ystävät nyt väärin ymmärtäkö sitten tätäkin. Ah.

Mulla ei ole enää mitään sanottavaa, mun pää halkeaa. Yritän päivitellä useammin. Kirjoittelemisiin!