Hitto sentään, kun on jäänytkin tänne kirjoittelu vähemmälle. Jotenkin vaan tuntuu, että tämä olisi turhaa. Vaikka kuitenkin pidän tänne postailusta. Voisin koittaa vihdoin saada teille tänne uusia kuvia yms. mutta saa nähdä! Ei lupailla mitään.
Viime aikoina on käynyt vaikka mitä! Ihan vuoristorataa suunnilleen menty, ja tähän ollaan tultu: takaisin alkupisteeseen. Eli mun elämään ei kuulu juuri nyt oikein mitään.
Parin viikon päästä alkaa koulussa harjoittelujakso, jota odotan kauhulla. Toivottakaa mulle onnea, kun lähden vanhusten peppuja pesemään. En itse oikein innostu ideasta.
Sain tänään koulussa hiukan vihaisia katseita, anteeksi nyt vain. Ylidramaattista käytöstä. Mutta mitäs pienistä, saatiin SPR esitelmä tehtyä ja pääsin lähtemään kohti Itäkeskustakin ihan ajallaan.
Ostin sitten mukavan ruskean neuleen suurilla napeilla. Se on ihana! Mutta kiitos tuon huonomman koneen, en ole saanut kuvia siirrettyä, joten kuvaa myöhemmin siitä.
Nyt vähän suurempi fontti, kyllästyin pieneen. Seuraava postaus huomenna tai lauantaina, siihen niitä kuviakin sitten. Heips!
torstai 2. syyskuuta 2010
maanantai 19. heinäkuuta 2010
no sleep
Hyvä aika postailla tänne, mutta kuka välittää. Nyt on kesä, ja minähän valvon?
Ja valvoin muuten edellisenkin yön. Erika tuli illalla kymmenen jälkeen meille, kun meillä on kämppä tyhjillään. Jepa! Päätettiin siinä sitten viisaina valvoa koko yö. Tarkoitus oli siivota mun huonetta.
Ja siivoiltiinhan me, tai no Erika lähinnä ja mulla meni aika ties mihin. Pistettiin pyykit pesemään kuuden aikoihin (anteeksi naapurit!) ja ruvettiin paistamaan kalapuikkoja. Siinä sitten katseltiin leffaa ja syötiin aikaisin aamulla.
Oli oikein hupaisa yö kyllä.
Erika kuitenkin nukahti leffan ihan viime minuuteilla. En tohtinut herättää, joten siinä sitten siivoilin vähän alakertaa, koska Jenna ja Henna oli tulossa meille iltapäivällä.
Leivoin minä jopa muffinsejakin! Joiden taikina lensi pitkin keittiötä (kiitos hyvä tehosekotin!) ja jotka lopulta levisi pitkin uunipeltiä. Jes!
Jenna ja Henna kun tuli tänne, pelattiin Aliasta pari tuntia, jonka jälkeen jäätiin taas Erikan kanssa kahden. Töllöteltiin takapihalla sateessa leffaa ja myöhemmin sisällä, kun sade lakkasi ja hyttyset iski.
Nyt kohta nukkumaan ja huomenna, tai no tänään kirppareille!
torstai 15. heinäkuuta 2010
sweet sugar
Jeps jeps. Tänään oli mukava päivä. Oltiin Hennalla Erikan ja Jennan kanssa. Oli oikein mukavaa, mitä nyt välillä vähän puutetta tekemisestä. Mutta mukava fiilis siitä jäi. Kiva sitä olisi ollut yöksikin jäädä, mutta oli elukka ruokittavana kotona, koska mami reissussa ja sisko Belgiassa. Toisella kertaa sitten!
Erika meillä nyt sitten yötä. Ollut parikin yötä jo. Ollaan pelailtu Nintendo64, Mario Party 1 ja 3. Oikein mukavaa etten sanoisi. Olen jäänyt koukkuun. Voisi tämänkin postauksen jälkeen mennä sitä vaikka pelaamaan, jos Erika malttaisi tulla seurakseni. Yksin en jaksa.
Huomenna sitten Erika lähtee Emelle, joten minäpä vietän pari päivää itsekseni. Pitäisi mummilta käydä kai lakanat vaihtamassa ja voisi sitä pyytää jotakin kaveria vaikka rannalle tai muuten vain seuraksi. (Minulle saa soitella!)
Tajusinpa tässä, että voisi vähitellen alkaa metsästää myös koulukirjaa, joka käi mulla keväällä saamatta. Syksyn kurssille haluan sen, jotta voin kerrata edelliset. Jes, koulu. Masentaa jo ajatella, että joka torstai loppuu vasta puoli viideltä, eli olen kotona puoli kuuden aikaan. Ah.
Siihen kirjaan vaan menee rahaa.
Sitä on kulunut viime aikoina mukavasti, mutta onhan sitä palkkaakin onneksi tullut. Vaatteita olen ostanut oikein urakalla, mutta lopulta tuntuu etten ole ostanut mitään. Ruokaan on mennyt rahat, vaikka tarkotus oli keventää hiukan. Tai no ehkä ei keventää, mutta litistää. Syöminen tuskin auttaa.
Mutta siinäpä se, taas unohdettu postaus. Seuraava toivottavasti nopsempaan.
Erika meillä nyt sitten yötä. Ollut parikin yötä jo. Ollaan pelailtu Nintendo64, Mario Party 1 ja 3. Oikein mukavaa etten sanoisi. Olen jäänyt koukkuun. Voisi tämänkin postauksen jälkeen mennä sitä vaikka pelaamaan, jos Erika malttaisi tulla seurakseni. Yksin en jaksa.
Huomenna sitten Erika lähtee Emelle, joten minäpä vietän pari päivää itsekseni. Pitäisi mummilta käydä kai lakanat vaihtamassa ja voisi sitä pyytää jotakin kaveria vaikka rannalle tai muuten vain seuraksi. (Minulle saa soitella!)
Tajusinpa tässä, että voisi vähitellen alkaa metsästää myös koulukirjaa, joka käi mulla keväällä saamatta. Syksyn kurssille haluan sen, jotta voin kerrata edelliset. Jes, koulu. Masentaa jo ajatella, että joka torstai loppuu vasta puoli viideltä, eli olen kotona puoli kuuden aikaan. Ah.
Siihen kirjaan vaan menee rahaa.
Sitä on kulunut viime aikoina mukavasti, mutta onhan sitä palkkaakin onneksi tullut. Vaatteita olen ostanut oikein urakalla, mutta lopulta tuntuu etten ole ostanut mitään. Ruokaan on mennyt rahat, vaikka tarkotus oli keventää hiukan. Tai no ehkä ei keventää, mutta litistää. Syöminen tuskin auttaa.
Mutta siinäpä se, taas unohdettu postaus. Seuraava toivottavasti nopsempaan.
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
summer !
Ohmy, vihdoin kesäloma. Ja haluan tosiaan kirjottaa nyt kesällä enemmän blogiakin! Erilaista tekemistä kuitenkin on, ja pientä kerrottavaa varmasti edes pari kertaa viikossa.
Heräsin tänään inhottavaan tekstiviestiin, jonka otin kai pikkuisen liian vakavasti. Hm. Meninpä sitten herättyä myös Erikalle. Oli kivsuu. Oltais haluttu pelata nintendolla Mariota, mutta peliohjaimet oli hukassa! Tyydyttiin sitten Wii Fit Plussaan, ja kivaahan se oli sekin. Sekä köllöteltiin Erikan sängyllä ja juteltiin.
Eilen tilasin muuten myös kivoja vaatteita ellos.fi. Aws tui, pitäis tulla sitten reilun viikon sisällä. Odotan todellakin. Pistän sitten kuvia, että mimmoset vaatteet tuli. Kunhan nyt näkee tilasinhan sopivaa kokoa ettei tarvitse palauttaa. Ja jos ne on pieniä niin minähän sitten kutistan itseni niihin vaatteisiin! Niin kivoja ne oli, että hukkaan en kyllä heitä.
Ja täytyyhän mun tässä hehkuttaa mun todistuksen KA, joka oli kivat 2,7! Asteikkohan on siis 1-3. Eikä muuten ollut ainuttakaan ykköstä, olen ylpeä.
Ikävä tulee kyllä luokkalaisia, mutta syksyllä taas! Ja eihän tuo kesä estä näkemästä, jos vain sopivia aikoja löytyy.
Tää kesä on kavereita varten.
maanantai 10. toukokuuta 2010
finally
Hui kamala kun edellisestä kirjoituksesta onkin vierähtänyt aikaa. Pahoittelen kovasti tätä. Mun elämässä vaan ei ole tapahtunut mitään niin kovin suurta, että olisi tullut pakko kirjottaa. Voisin silti kyllä parantaa tapani ja useammin kirjoitella. Kiitos nyt sitten vain jokaiselle lukijalle, ja varsinkin vielä kommentin jättäneelle! Arvostan sitä.
Mutta siis. Tämä päivä nyt on ollut kohtalaisen kammottava. Mun fiilis heitti häränpyllyä jo yöllä ja sain nukuttua vain pari tuntia. Koulussa iski sitten migreeni - ja kellä oli lääkkeet kotona! Kärvistelin sitten 1g panadolin voimilla kotiin enkä sitten raaskinut enää lääkettä ottaa. Inhoan lääkkeiden popsimista ja olin joutunt jo sen panadolin syömään. Niinpä päätä jomottelee edelleen. Niin sitä pitää. Loput tämän päivän kamalasta fiiliksestä jääköön vain minun tietooni, täältä sentään kuka vain voi lukea mitä vain..
Hey oh, tästä täytyy nyt kertoa! Siskolta varastettiin lauantaina puhelin steissillä. Joka oikeastaan oli minun puhelin, joka oli sillä käytössä. Hienoa. Että kiva varas josko vaikka palauttaisit sen puhelimen vain kiltisti sinne löytötavaratoimistoon? Palkaksi saat hyvän mielen. Ok.
Odotan kesää. Vaikka siinä ei oikein odotettavaa olekaan. Yksin sen vietän. Hyvää kesää siis vain minä. Kaikilla muilla näyttää olevan kamalasti suunnitelmia. Koulun päättäjäisinä kaikki menossa näköjään juomaan - ei minua haluttu sitten mukaan. Juhannuksena kaikki menossa juomaan - minut kiltisti jätetty ulkopuolelle.
No mikäs siinä. Olen jo ihan tottunut tähän. Pitihän se arvata, että se oli vain unta kun mut huomioitiin ja joku oikeasti halusi viettää aikaa mun kanssa, vaikka muuta seuraa olisi ollut tarjolla.
Älkääkä ystävät nyt väärin ymmärtäkö sitten tätäkin. Ah.
Mulla ei ole enää mitään sanottavaa, mun pää halkeaa. Yritän päivitellä useammin. Kirjoittelemisiin!
Mutta siis. Tämä päivä nyt on ollut kohtalaisen kammottava. Mun fiilis heitti häränpyllyä jo yöllä ja sain nukuttua vain pari tuntia. Koulussa iski sitten migreeni - ja kellä oli lääkkeet kotona! Kärvistelin sitten 1g panadolin voimilla kotiin enkä sitten raaskinut enää lääkettä ottaa. Inhoan lääkkeiden popsimista ja olin joutunt jo sen panadolin syömään. Niinpä päätä jomottelee edelleen. Niin sitä pitää. Loput tämän päivän kamalasta fiiliksestä jääköön vain minun tietooni, täältä sentään kuka vain voi lukea mitä vain..
Hey oh, tästä täytyy nyt kertoa! Siskolta varastettiin lauantaina puhelin steissillä. Joka oikeastaan oli minun puhelin, joka oli sillä käytössä. Hienoa. Että kiva varas josko vaikka palauttaisit sen puhelimen vain kiltisti sinne löytötavaratoimistoon? Palkaksi saat hyvän mielen. Ok.
Odotan kesää. Vaikka siinä ei oikein odotettavaa olekaan. Yksin sen vietän. Hyvää kesää siis vain minä. Kaikilla muilla näyttää olevan kamalasti suunnitelmia. Koulun päättäjäisinä kaikki menossa näköjään juomaan - ei minua haluttu sitten mukaan. Juhannuksena kaikki menossa juomaan - minut kiltisti jätetty ulkopuolelle.
No mikäs siinä. Olen jo ihan tottunut tähän. Pitihän se arvata, että se oli vain unta kun mut huomioitiin ja joku oikeasti halusi viettää aikaa mun kanssa, vaikka muuta seuraa olisi ollut tarjolla.
Älkääkä ystävät nyt väärin ymmärtäkö sitten tätäkin. Ah.
Mulla ei ole enää mitään sanottavaa, mun pää halkeaa. Yritän päivitellä useammin. Kirjoittelemisiin!
lauantai 17. huhtikuuta 2010
oh, hospital
Mhah. Nyt minä postaan tänne sitten eilisen (torstain) kuulumiset!
Eli heräsin siinä sitten aamulla ja oli turkasen kipeä niska ja pää. Millään ei olis haluttanut nousta, mutta raahasinpa sitten peppuni kylppäriin. Siellä iski kuitenkin niin armoton kipu joka paikkaan, että makoilin sitten siellä lattialla kunnes mami löys mut sieltä ja taisinpa siinä pari kertaa - no ehkä jätetään yksityiskohdat. Kouluun en kuitenkaan mennyt.
Jonotettiin yli tunnin, että pääsin terveysasemalle sitten edes jonoon. Ja lopulta päädyin sinne terveysaseman sängylle jonottamaan, kun ei musta istumaan ollut. Hupsis, mua kyllä nolotti maata siinä käytävällä.
Sieltä sitten kiidettiin Meilahteen, koska lääkäri alkoi epäillä mulla aivokalvontulehdusta tai aivoverenvuotoa. Arvatkaa vain pelottiko!
Sain onneksi sieltä polilta sitten edes nurkkasängyn, jossa oli kohtuullisen rauhallista, kun vain yksi naapuri siinä oli (ja myöhemmin kyllä oli jalkopäässäkin, mutta se nainen ei tainnut sanoa oikein sanaakaan ja lähti pian?). Sitten ne alottikin sen armottoman tenttaamisen ja verikokeiden ottamisen ja kaikkien muidenkin testien.
Onnistuin siinä ahdistumaankin kunnolla, kun saatiin tippa laitettua ja tuli ihan köytetty ja vangittu olo. Halusin vain kotiin.
Särky kuitenkin alkoi helpottaa, ja selvisin hengissä pään magneettikuvistakin! Enää oli edessä ikuisuuden kestävää odottelua ja selkäydinpunktio (tai joku sellainen?). Ja se selkäydinmikälie sattui muuten aivan järkyttävästi! Älkää koskaan uskoko lääkäriä, jos teille aiotaan tehdä ja väitetään ettei se sattuisi. Aivan järkyttävää.
Lopulta mulla ei ollut mitään vakavaa ja pääsin yhdeltätoista illalla lähtemään kotiin sieltä. Yhteensä melkein 14h meni lääkäri/sariaala reissuun.
Ja nyt poden selkä- ja päänsärkyä sen selkäydin-jutun vuoksi.
Nyt on mullakin sitten pää tutkittu ja olen terve! Mitä teille kuuluu?
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
hard to say
Hupsista, anteeksi jokainen lukija. Olen ihan laiminlyönyt teitä enkä ole tänne postaillut. Vallan kuollut blogi ollut jo monta viikkoa. Voin sen kyllä sanoa, että on ollut synkät pari viikkoa, joten ehkä olenkin säästänyt teidät vain valitukselta ja vittuunnukselta. Mutta koska auringolla on tapana paistaa risukasaankin aina ajoittain, niin päädynpä postaamaan tänne!
Koulussa meneillään meillä on virkistä vanhusta-projekti, joka kestää huimat kaksi viikkoa. Tämä viikko on ensimmäinen. Tänään sitten koko päivän tutustuttiin Puistolan vanhainkodin toimintaan ja vanhuksiin sekä päästiin haastattelemaan muutamia. Meidän ryhmälle tuli sitten sympaattinen vanha herra, jonka puheesta ei ikävä kyllä meinannut oikein saada mitään selvää. Eikä se vastannut kysymyksiinkään ihan oikein, mutta mitäs pienistä!
Iltapäivällä tänään olin Annin kanssa matinkylässä. Istuskeltiin jonkun puiston reunalla olevalla penkillä ja juteltiin. Anni otti kyllä kuviakin, mutta ne on vielä Annilla jossain. En ole nähnytkään niitä. Melkein pelottaa, mitä niistäkin tuli.
Tänään oli kyllä ihana ilma. Aurinko paistoi. Mutta vilu tuli kyllä molemmille aina, kun aurinko pilveen päätti mennä.
Oli kyllä kiva päivä, kiitos. ♥
Ja koska päätin kertoa koko päivän kuulumiset, niin kerrotaanpa sitten. Mun tekee mieli muuttaa täältä, mutta en jaksa tehdä tarpeksi töitä rahan eteen. Mulla ei ole aikaakaan tarpeeksi. Joutuisin jättämään kavereiden näkemisen niin vähään, jos opiskelisin ja kävisin töissä samaan aikaan. Ei kiitos ainakaan nyt. Mutta en kestä tuota, kun nuo kaksi riitelee täällä koko ajan. Opettele Pipsa kiitos hillitsemään edes sanasi, jos et koulua voi käydä edes hyväksyttävällä tasolla.
Koulussa meneillään meillä on virkistä vanhusta-projekti, joka kestää huimat kaksi viikkoa. Tämä viikko on ensimmäinen. Tänään sitten koko päivän tutustuttiin Puistolan vanhainkodin toimintaan ja vanhuksiin sekä päästiin haastattelemaan muutamia. Meidän ryhmälle tuli sitten sympaattinen vanha herra, jonka puheesta ei ikävä kyllä meinannut oikein saada mitään selvää. Eikä se vastannut kysymyksiinkään ihan oikein, mutta mitäs pienistä!
Iltapäivällä tänään olin Annin kanssa matinkylässä. Istuskeltiin jonkun puiston reunalla olevalla penkillä ja juteltiin. Anni otti kyllä kuviakin, mutta ne on vielä Annilla jossain. En ole nähnytkään niitä. Melkein pelottaa, mitä niistäkin tuli.
Tänään oli kyllä ihana ilma. Aurinko paistoi. Mutta vilu tuli kyllä molemmille aina, kun aurinko pilveen päätti mennä.
Oli kyllä kiva päivä, kiitos. ♥
Ja koska päätin kertoa koko päivän kuulumiset, niin kerrotaanpa sitten. Mun tekee mieli muuttaa täältä, mutta en jaksa tehdä tarpeksi töitä rahan eteen. Mulla ei ole aikaakaan tarpeeksi. Joutuisin jättämään kavereiden näkemisen niin vähään, jos opiskelisin ja kävisin töissä samaan aikaan. Ei kiitos ainakaan nyt. Mutta en kestä tuota, kun nuo kaksi riitelee täällä koko ajan. Opettele Pipsa kiitos hillitsemään edes sanasi, jos et koulua voi käydä edes hyväksyttävällä tasolla.
ps. Otettiin maanantaina kuvia hiih.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)







